Baitbox Bosniassa – Hosted Trip, jolla kalastetaan harjusta, taimenta ja kirjolohta sekä koetaan sade, jota emme hevillä unohda

Olisimme mielellämme palanneet kotiin vielä useampien ilta-auringossa otettujen kuvien kanssa, joissa kristallinkirkas vesi todella näyttää Bosnian värit parhaimmillaan. Mutta joskus asiat eivät mene aivan suunnitelmien mukaan. Sade teki parhaansa vaikeuttaakseen tilannetta, ja kameraa piti kuivatella tämän tästä ennen kuin sitä ehti edes käyttää.

Sillä ei kuitenkaan oikeastaan ollut niin suurta merkitystä.

Kun kädessä on haavissa kookas harjus, näkee värikkään taimenen liukuvan takaisin sorapohjan ylle tai saa rannalle sateenkaariraudun, joka on tarjonnut kunnon taistelun, unohtaa melko nopeasti, että takki on läpimärkä ja saappaissa lotisee hieman enemmän kuin pitäisi.

Bosnian kalat ovat juuri niin kauniita kuin maine antaa ymmärtää. Harjuksia, joilla on korkeat purjemaiset selkäevät, voimakkaan värisiä taimenia ja periksiantamattomia sateenkaarirautuja. Ne ovat kaloja, jotka jäävät mieleen pitkäksi aikaa – paistoi aurinko tai satoi kaatamalla.

On olemassa vanha sanonta, jonka mukaan huonoa säätä ei ole, on vain huonot vaatteet. Voimme ehkä sanoa asian näin... vaatteemme joutuivat tällä viikolla todelliseen koetukseen.

Sateesta huolimatta Bosnia tarjosi juuri sitä, mitä toivoimme. Kalastimme ennen kaikkea Ribnikillä ja Sanalla, kahdella maan klassisimmalla perhokalastusjoella. Harjukset olivat juuri niin suuria ja kauniita kuin maine kertoo, taimenet tarjosivat todella rajuja taisteluita ja kirjolohet tekivät kaikkensa testatakseen sekä solmuja että hermoja.

Toki olisimme toivoneet hieman enemmän aurinkoa kameroita varten, mutta kalat eivät näyttäneet välittävän säästä vähääkään. Itse asiassa taisimme unohtaa sateen aina, kun joku huusi ”Kala!”. Silloin ei ollut väliä, painoiko takki pari kiloa ylimääräistä tai alkoivatko kahluuhousut tuntua enemmän kylpyammeelta kuin housuilta.

Kun kädessä on kookas harjus haavissa tai näkee värikkään taimenen liukuvan takaisin ginkirkkaaseen veteen, on vaikea ajatella mitään muuta. Juuri siksi Bosnia houkuttelee edelleen perhokalastajia kaikkialta Euroopasta – kalastus on yksinkertaisesti juuri niin hyvää kuin maine kertoo.

On helppo ajatella, että kalastusmatkalla on kyse kaloista. Viikon päättyessä harvoin puhutaan kuitenkaan pelkistä saaliista. Mieleen jäävät kalastuksen jälkeiset illat. Kun kahluuhousut on ripustettu kuivumaan, kylmä paikallinen Nektar avattu ja päivän paras – tai uskomattomin – tarina kerrottu jälleen kerran. Joku näyttää kuvia päivän kalasta, toinen sitoo seuraavan päivän perhoja, ja nauru raikaa pöydän ympärillä. Juuri nuo hetket saavat joukon tuntemattomia ystävystymään nopeasti ja puhumaan jo ennen kotimatkaa seuraavasta yhteisestä matkasta.

Bosnian joet tunnetaan syystä. Niissä uivat kookkaat harjukset, villit taimenet ja vahvat kirjolohet eräissä Euroopan parhaista perhokalastusvesistä. Jokaisella joella on oma luonteensa, ja kalastimmepa Ribnikillä tai Sanalla, uusia haasteita odotti joka päivä.

Ehkä suurin elämys on hetki, jolloin suuri harjus nousee hitaasti pintaperhoa kohti kristallinkirkkaassa vedessä. Kaikki hidastuu hetkeksi, ennen kuin kala rikkoo vedenpinnan ja syke kiihtyy. Seuraavaksi värikäs taimen tekee räjähtävän syöksyn tai kirjolohi joutuu koettelemaan sekä solmuja että varusteita.

Juuri tämä vaihtelu tekee Bosnia ja Hertsegovinasta niin erityisen. Saman matkan aikana voi kokea harjuksen, taimenen ja kirjolohen perhokalastusta vesillä, joita monet pitävät Euroopan parhaimpiin kuuluvina.

Juuri tämä vaihtelu tekee Bosnia ja Hertsegovinasta niin erityisen. Saman matkan aikana voi kokea harjuksen, taimenen ja kirjolohen perhokalastusta vesillä, joita monet pitävät Euroopan parhaimpiin kuuluvina.Bosnian harjukset ovat juuri niin kauniita kuin maine antaa ymmärtää. Korkeat selkäevät, uskomattomat värit ja kalat, jotka saavat sykkeen kiihtymään joka kerta ilmestyessään kristallinkirkkaaseen veteen. Juuri nuo hetket saavat kaipaamaan takaisin jo ennen kuin matkalaukku on ehtinyt purkautua kotona.